Suomi
Säkeistö 1
Côtil-pellot viettävät mereen
perunat työntyvät maan läpi
kaivan rivit aamunkoitteessa
kädet multaan paakkuuntuneina ja varmoina
vapautuksen päivän liput liehuvat
vuonna jolloin lehmät tulivat kotiin
Säkeistö 2
Traktorit hurisevat uudella tavalla
minä pysyn lapion puraisussa
naapurit vaihtavat koneisiin
sanon että maa tuntee kädet
saari opettaa itsepäisyyttä
ennen kuin se opettaa satoa
Säkeistö 3
Lehmät laiduntavat kesantopaikoilla
lypsän niitä, jaan puheen
ne kuuntelevat tuomitsematta
ajattelen sodan laihoja aikoja
kumppanit ammuvat viisautta
kestä vain
Säkeistö 4
Sade kastelee perunapenkit
peitän ne vraicilla
mukulat laskevat päiviä
keho kumartuneena työhön
pellot palkitsevat uskolliset
jopa märässä
Säkeistö 5
Hämärä rauhallisten lahtien yllä
heittää hehkua satosäkeille
lastaan kärryn, lehmä vierellä
kuulen saaren rytmin
perinteet juurtuvat syvälle
versovat uudestaan
Säkeistö 6
Viljelijä kaivaa oikeutensa
Jerseyn perunat ovat perintölinjani
lehmät nyt hiljaiset kumppanini
maan ajattomassa kuviossa
kunnes lapion terä pyöristyy.
Alkuperäinen teksti
Verse 1
Côtil fields slope to the sea
potatoes push through the soil
I dig the rows at dawn
hands earth-caked and sure
liberation day flags fluttering
the year the cows came home
Verse 2
Tractors hum the new way
I stick to the spade's bite
neighbors switch to machines
I say "the land knows hands"
The island teaches stubborn
before it teaches yield
Verse 3
Cows graze the fallow patches
I milk them, share the talk
they listen without judgment
think of the war's lean times
companions moo wisdom
just endure
Verse 4
Rain soaks the potato beds
I cover them with vraic
tubers tally days
body bent to the task
the fields reward the faithful
even in the wet
Verse 5
Dusk over the bays calm
casts glow on the harvest sacks
I load the cart, cow at side
hearing the island's rhythm
traditions root deep
sprout anew
Verse 6
The grower digs his claim
Jersey's spuds my legacy line
cows my silent partners now
in the soil's timeless design
till the spade's edge rounds.
Svenska
Vers 1
Côtil-fälten sluttar mot havet
potatisen tränger genom jorden
jag gräver raderna i gryningen
händerna jordkakade och säkra
befrielsedagens flaggor fladdrar
året då korna kom hem
Vers 2
Traktorerna surrar på det nya sättet
jag håller mig till spadens bett
grannarna går över till maskiner
jag säger att jorden känner händer
ön lär envishet
innan den lär avkastning
Vers 3
Kor betar de vilande fläckarna
jag mjölkar dem, delar samtalet
de lyssnar utan dom
tänker på krigets magra tider
följeslagare råmar visdom
håll bara ut
Vers 4
Regn blöter potatisbäddarna
jag täcker dem med vraic
knölarna räknar dagar
kroppen böjd över arbetet
fälten belönar de trogna
även i vätan
Vers 5
Skymning över de lugna vikarna
kastar glöd på skördesäckarna
jag lastar kärran, kon vid sidan
hör öns rytm
traditioner slår djupa rötter
skjuter nya skott
Vers 6
Odlaren gräver sitt anspråk
Jerseys potatis är min arvslinje
korna är mina tysta partner nu
i jordens tidlösa mönster
tills spadens egg rundas.